Kävin eilen kallonkutistajalla, ja se olikin normaalia rankempi istunto. Kerroin, miten osat ovat tulleet viime aikoina enemmän pintaan, ja sitten puhuttiin niistä. Hän kysyy osista toisinaan, mutta aika harvoin me niistä puhutaan. Tällä kertaa tajusin kesken istunnon, että epävakaa seksuaalinen identiteettini saattaa johtua siitä, että osien seksuaalisuus on erilaista. Olen pitkään miettinyt mistä johtuu, että suhtautumiseni sukupuolisuhteisiin on niin vaihtelevaa. Yleensä ei tee mieli, joskus tekee, ja joskus mietin että mikä vittu minussa on vikana kun ketään ei kiinnosta. 

Olen nimennyt osani ainoastaan A:ksi, B:ksi ja C:ksi. Tiedän kyllä mitä nimiä käyttäisin, mutta en halua antaa niille enempää valtaa. Sen perusteella mitä olen kallonkutistajan kanssa puhunut ja muista lähteistä lukenut, osani ovat aika arkkityyppisiä.

A on loputtoman tunnollinen, vihainen, maaninen suorittaja. A:n suorittamisen motiivi ei ole henkisten kykyjen ylittäminen tai tulevaisuuteen satsaaminen, vaan kompensointi ja muille näyttäminen. Älyllinen mutta ajatusmaailmaltaan kapeakatseinen. A on aseksuaali.

B on nuorisorikollinen, sellainen mitä minä halusin olla 14-vuotiaana. Riehakas, spontaani, seikkailullinen, ärhäkkä, temperamenttinen, yllytyshullu ja kaikkea sitä. B:n suhtautuminen seksuaalisuuteen on ambivalenttia: on ihan ok olla yksin mutta on ihan ok myös jahdata miehiä. Ei sillä että tekisin sitä, B:n episodit eivät koskaan kestä tarpeeksi pitkään...

C on lapsuudenminäni, tai se mitä kuvittelin. Minulla on mielikuva, että olisin lapsena ollut valtavan onneton ja itseinhoinen. Tunsin onnellisuutta ensimmäisen kerran tyyliin 11-vuotiaana. C tulee paikalle ehkä kerran kuukaudessa, ja yleensä tähän liittyy yön kestävä kohtaus. Harvemmin muistan näitä jälkeenpäin, ajattelen vain että "mitä vittua tapahtui?". C on lapsenomainen, ei näe mitään hyvää missään, uskoo että kaikki vihaavat häntä, ei osaa mitään, ei ole mitään. Helvetin raskas osa siis, mutta onneksi pysyy poissa enimmän aikaa. Ja mikä parasta, C on seksuaalisesti pakkomielteinen. C:n madness mantra on "kukaan ei rakasta minua, kukaan ei tule rakastamaan minua, olen tiennyt sen aina, minussa on jotain mikä estää sen".

En ole aiemmin miettinyt seksuaalisuutta tältä kannalta, ja se tuli mieleeni kesken istunnon. Tämä selittäisi aika paljon. Tuossa ehkä kuukausi sitten olin juhlimassa pitkän kaavan mukaan. Eräässä baarissa humalainen kaverini kysyi, olenko aseksuaali, niin kuin olen joskus sanonut. Sanoin, että en 100%, mutta että kiinnostukseni suhteisiin on miinuksen puolella. Muutama tunti sen jälkeen olin jatkojen jatkoilla, ja yksi toinen kaveri otti asian puheeksi (tähän liittyi siis pitkä taustatarina, yleensä ei ole tapana puhua juhlissa seksuaalisuudestani). Sanoin, "olen epäonnistunut siinä mikä muilta ihmisiltä sujuu luonnostaan, tiedätkö miltä SE tuntuu?". Olen siis esittänyt kolme kertaa erilaisen näkemyksen asiasta. Nämä tilanteet ovat vielä sellaisia, joissa on tyypillistä että joku osa putkahtaa esiin. A tulee paikalle silloin kun yritän todistaa paremmuuttani jollekin toiselle, B silloin kun olen humputtelemassa, ja C yöllä. 

Nyt kun mietin asiaa, taisin eilen puhua ensimmäistä kertaa (elämässäni?) siitä, mitä pelkään kaikista eniten: että jään yksin. Tuntuu ihan hirveältä edes kirjoittaa se, saatikka puhua ääneen. Muistan ajatelleeni kerran lapsena (en ollut seitsemää), ettei kukaan varmastikaan tule koskaan rakastamaan minua - asia joka ei yleensä ole lapsena mielen päällä. On jäätävän vaikeaa myöntää että pelkään sitä edelleen. Ja se alkaa olla validi pelko. Olen menestynyt KAIKESSA muussa, paitsi tässä. Olen 22-vuotias neitsyt, ei seurustelusuhteita, en ole käynyt edes lähellä. Yhtä poikaa kerran suutelin, pari kertaa on numeroani kysytty. Voi herrajumala sentään. En ymmärrä mikä pitää ihmiset loitolla.

... ja nyt olen taas luisumassa C:n ajatuksiin. Näin se aina alkaa. Täytyy myöntää, että torjun tosi usein ihmiset, jotka tulevat ottamaan kontaktia. Täytyy myöntää, että muutama ihminen on sanonut olleensa joskus ihastuneita minuun, ja se on tullut shokkina. Täytyy myöntää, että läheisyys kammottaa minua. 

Mutta... ovatko tämä todella minun ajatuksia vai ovatko ne muodostuneet sellaisiksi ajan myötä?

 

It's all any of us wants to find a nice person to hang out with 'til we drop dead. Not a lot to ask!

 

Olen kuunnellut taas erään tietyn elokuvan soundtrackia. Yksi raita, joka katkeaa kuin seinään. Tuntuu samalta kuin ihanasta vivahteikkaasta unesta herääminen. Olen katsonut ja kuullut tämän kohtauksen miljoona kertaa, mutta se saa edelleen vatsani kihelmöimään ja hartiani rentoutumaan. Mikään ei anna minulle niin suurta lohtua kuin suuri taide, ei mikään. Tämä tarina muutti elämäni, tai jos ei elämääni, niin jotain minussa itsessäni. "Kaikki rajat ovat traditioita. Mikä tahansa raja on mahdollista ylittää, kunhan ymmärtää sen olevan mahdollista."