torstai, 19. toukokuu 2016

Do you hear the lion roar? Stand with me we'll fight the war.

Loma. Tämä on ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen, kun olen voinut oikeasti lomailla kesän aikana. Tätä autuutta on nyt kestänyt noin viikko, ja pakko myöntää, aika käy pitkäksi. 

Asiat, joita haaveilen tekeväni lomalla

- Leipominen. Kotona asuessani olin kova leipomaan, kunnianhimoinen, perfektionistinen ja kyllä, myös ylistetty.

- Matkustelu. Ei ulkomaille, mutta ympäri Suomea kavereiden luona.

- Pitkät päivät metsässä tai kansallispuistossa kirjojen ja mp3:n kanssa.

- Kirjoittaminen. 

- Treenaaminen. Kuusi tuntia viikossa plus ylimääräistä juoksentelua, uimista ja satunnaista riehumista.

- Pelaaminen. All day, every day.

Asiat, joita teen lomalla

- Treenaaminen. Koska muuten en poistuisi kotoa.

- Pelaaminen. All day, every day.

 

tiistai, 29. joulukuu 2015

Sleep is for the weak and the sane

UNETTOMUUDEN LAJIT

1. Neuroosiunettomuus

Kun saat jossain vaiheessa iltaa päähäsi, että et ymmärtänyt aiemmin päivällä reagoida sopivalla kun kaupungilla tuttu tervehti sinua. Tai sitten alat uskoa, että joku kaverisi salaa vihaa sinua tai ettet läpäissyt yhtäkään tenttiä. Tai tajuat, että seuraavaan tenttiin on vain viikko aikaa. Tai muistat nolon jutun, minkä teit 10-vuotiaana.

2. Päihdeunettomuus

Kun makaat sängyssä selälläsi ja pelkäät kaatuvasi. Pulssi hakkaa, suuta kuivaa ja pyörryttää. Päässä soi Ankronikan tunnari.

3. Maaninen unettomuus

Hahhahahahahahahha. Haaaaa.

4. Yliaktiivisten aivojen unettomuus

Kun hurjastelet liikaa ja luet/kirjoitat pari ylimääräistä tuntia illalla. Iskee yleensä työkeikkoja edeltävinä iltoina. 

5. Nälkäunettomuus

Kun vatsan kurina pitää sinut hereillä viideltä aamulla. Tiedät että tukeva ateria auttaisi, mutta ruokaa ei ole tai kuvittelet että nälkä kasvattaa luonnetta. Lopulta annat aamuyhdeksältä periksi, syöt voileivän, ja sammut saman tien.

 

(Tulkitsenko tuota etusivun kaaviota jotenkin väärin, vai onko tätä blogia käynyt lukemassa joku? Vai huutelenko tyhjille seinille niin kuin olen koko ajan luullut? Tiedättekö te kuka minä olen?)

 

norton.jpg

maanantai, 28. joulukuu 2015

Gradupaniikki

Loma. Kestänyt yli viikon ja loppuu aikaisintaan ensi maanantaina. Toteutin lupauksen, jonka tein itselleni joulukuun alussa, ja olen nukkunut (melkein) joka päivä niin pitkään kuin olen halunnut. 

Gradu on käväissyt mielessä ehkä joka toinen päivä, mutta olen torjunut ajatuksen. Tänään kuitenkin tein listaa lainattavista kirjoista, kirjoitin haastattelukysymyksiä, luonnostelin rakennetta ja kirjoitin sähköpostia haastateltaville. En ole vielä painanut "lähetä", mutta any day now. Ilmoittauduin myös kursseille. 

torstai, 26. marraskuu 2015

If ever there was someone to keep me at home it would be you

Kävin eilen kallonkutistajalla, ja se olikin normaalia rankempi istunto. Kerroin, miten osat ovat tulleet viime aikoina enemmän pintaan, ja sitten puhuttiin niistä. Hän kysyy osista toisinaan, mutta aika harvoin me niistä puhutaan. Tällä kertaa tajusin kesken istunnon, että epävakaa seksuaalinen identiteettini saattaa johtua siitä, että osien seksuaalisuus on erilaista. Olen pitkään miettinyt mistä johtuu, että suhtautumiseni sukupuolisuhteisiin on niin vaihtelevaa. Yleensä ei tee mieli, joskus tekee, ja joskus mietin että mikä vittu minussa on vikana kun ketään ei kiinnosta. 

Olen nimennyt osani ainoastaan A:ksi, B:ksi ja C:ksi. Tiedän kyllä mitä nimiä käyttäisin, mutta en halua antaa niille enempää valtaa. Sen perusteella mitä olen kallonkutistajan kanssa puhunut ja muista lähteistä lukenut, osani ovat aika arkkityyppisiä.

A on loputtoman tunnollinen, vihainen, maaninen suorittaja. A:n suorittamisen motiivi ei ole henkisten kykyjen ylittäminen tai tulevaisuuteen satsaaminen, vaan kompensointi ja muille näyttäminen. Älyllinen mutta ajatusmaailmaltaan kapeakatseinen. A on aseksuaali.

B on nuorisorikollinen, sellainen mitä minä halusin olla 14-vuotiaana. Riehakas, spontaani, seikkailullinen, ärhäkkä, temperamenttinen, yllytyshullu ja kaikkea sitä. B:n suhtautuminen seksuaalisuuteen on ambivalenttia: on ihan ok olla yksin mutta on ihan ok myös jahdata miehiä. Ei sillä että tekisin sitä, B:n episodit eivät koskaan kestä tarpeeksi pitkään...

C on lapsuudenminäni, tai se mitä kuvittelin. Minulla on mielikuva, että olisin lapsena ollut valtavan onneton ja itseinhoinen. Tunsin onnellisuutta ensimmäisen kerran tyyliin 11-vuotiaana. C tulee paikalle ehkä kerran kuukaudessa, ja yleensä tähän liittyy yön kestävä kohtaus. Harvemmin muistan näitä jälkeenpäin, ajattelen vain että "mitä vittua tapahtui?". C on lapsenomainen, ei näe mitään hyvää missään, uskoo että kaikki vihaavat häntä, ei osaa mitään, ei ole mitään. Helvetin raskas osa siis, mutta onneksi pysyy poissa enimmän aikaa. Ja mikä parasta, C on seksuaalisesti pakkomielteinen. C:n madness mantra on "kukaan ei rakasta minua, kukaan ei tule rakastamaan minua, olen tiennyt sen aina, minussa on jotain mikä estää sen".

En ole aiemmin miettinyt seksuaalisuutta tältä kannalta, ja se tuli mieleeni kesken istunnon. Tämä selittäisi aika paljon. Tuossa ehkä kuukausi sitten olin juhlimassa pitkän kaavan mukaan. Eräässä baarissa humalainen kaverini kysyi, olenko aseksuaali, niin kuin olen joskus sanonut. Sanoin, että en 100%, mutta että kiinnostukseni suhteisiin on miinuksen puolella. Muutama tunti sen jälkeen olin jatkojen jatkoilla, ja yksi toinen kaveri otti asian puheeksi (tähän liittyi siis pitkä taustatarina, yleensä ei ole tapana puhua juhlissa seksuaalisuudestani). Sanoin, "olen epäonnistunut siinä mikä muilta ihmisiltä sujuu luonnostaan, tiedätkö miltä SE tuntuu?". Olen siis esittänyt kolme kertaa erilaisen näkemyksen asiasta. Nämä tilanteet ovat vielä sellaisia, joissa on tyypillistä että joku osa putkahtaa esiin. A tulee paikalle silloin kun yritän todistaa paremmuuttani jollekin toiselle, B silloin kun olen humputtelemassa, ja C yöllä. 

Nyt kun mietin asiaa, taisin eilen puhua ensimmäistä kertaa (elämässäni?) siitä, mitä pelkään kaikista eniten: että jään yksin. Tuntuu ihan hirveältä edes kirjoittaa se, saatikka puhua ääneen. Muistan ajatelleeni kerran lapsena (en ollut seitsemää), ettei kukaan varmastikaan tule koskaan rakastamaan minua - asia joka ei yleensä ole lapsena mielen päällä. On jäätävän vaikeaa myöntää että pelkään sitä edelleen. Ja se alkaa olla validi pelko. Olen menestynyt KAIKESSA muussa, paitsi tässä. Olen 22-vuotias neitsyt, ei seurustelusuhteita, en ole käynyt edes lähellä. Yhtä poikaa kerran suutelin, pari kertaa on numeroani kysytty. Voi herrajumala sentään. En ymmärrä mikä pitää ihmiset loitolla.

... ja nyt olen taas luisumassa C:n ajatuksiin. Näin se aina alkaa. Täytyy myöntää, että torjun tosi usein ihmiset, jotka tulevat ottamaan kontaktia. Täytyy myöntää, että muutama ihminen on sanonut olleensa joskus ihastuneita minuun, ja se on tullut shokkina. Täytyy myöntää, että läheisyys kammottaa minua. 

Mutta... ovatko tämä todella minun ajatuksia vai ovatko ne muodostuneet sellaisiksi ajan myötä?

 

It's all any of us wants to find a nice person to hang out with 'til we drop dead. Not a lot to ask!

 

Olen kuunnellut taas erään tietyn elokuvan soundtrackia. Yksi raita, joka katkeaa kuin seinään. Tuntuu samalta kuin ihanasta vivahteikkaasta unesta herääminen. Olen katsonut ja kuullut tämän kohtauksen miljoona kertaa, mutta se saa edelleen vatsani kihelmöimään ja hartiani rentoutumaan. Mikään ei anna minulle niin suurta lohtua kuin suuri taide, ei mikään. Tämä tarina muutti elämäni, tai jos ei elämääni, niin jotain minussa itsessäni. "Kaikki rajat ovat traditioita. Mikä tahansa raja on mahdollista ylittää, kunhan ymmärtää sen olevan mahdollista."

keskiviikko, 19. elokuu 2015

If you want to be a lion you must train with lions

Olen näköjään lääkkeistä niin pöllyssä että en ensin tajunnut miten pääsen kirjautumaan sisään. Se tuntui samalta kuin silloin kun unohtaa avaimet kotiin ja tajuaa sen vasta kotiovella.

En ole mitenkään suunnitellut tätä kirjoitusta. En muista, mitä kirjoitin eilen, joten on ei pelkästään mahdollista vaan sanoisinko jopa todennäköistä että kirjoitan samoista asioista. Ihan niin kuin siinä urbaanilegendassa, jossa jätkä vetää spiidiä jaksatakseen loppukokeet, päätyy kirjoittamaan esseevastauksen, jossa käyttää ainoastaan omaa nimeään.

Kävin tänään lounastreffeillä kahden ystävättäreni kanssa ja sitten vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Kului joitain tunteja, sitten oli treenit. Teimme paljon potkuja, ja niistä minä pidän. Olin oikein tyytyväinn treenin jälkeen ja päätin lähteä vielä juoksulenkille. En mennyt normaalia reittiäni (johon kuuluu 3-4 kilometrin pätkä metsässä), sillä jos sinne mennessäni oli hämärää. Menin vähän eri kautta. Kotiin tultuani vedin naamaan parit relaksantit, kävin suihkussa ja söin. Voi olla että Tenox tekee parhaillaan taikojaan, mutta on tosi hieno olo. Haluan uskoa että se johtuu askeesista. Aiemminnkin oeln huomanut, että kun treenaa paljon, lukee paljon ja syö jonkin verran ja nukkuu riittävästi niin sen pitäisi riittää. Aina tulee kuitenkin joitan häiriötekijöitä: voisin käyttää perjantain pänttäämiseen, mutta menenkin klubille katsomaan yhtä punkbändiä. Fuck art let's dance.

Mutta Thoreauta karkeasti lainaten ja kontekstista irrottaen sanon, että "halusin välttää sen havainnnon etten ollutkaan elänyt". Askeesi ja renesanssi-ihmiseksi pyrkiminen ovat asioita, jotka auttavat minua A. kunnioittamaan itseäni B. pääsemään tavoitteisiini. Sosiaalinen humputtelu ei ole sitä, mutta haluan, että minulla on joskus tarinoita kerrottavana. Tällä tavalla asiat tehtiin minun aikanani. Olikohan se nyt Way vai kuka joka sanoi, että jos me kuollessamme näemme elämän välähtävän vilauksessa ohi, on parempi varmistaa että se on hyvä pätkä.

Sammun ihan näillä hetkillä, joten pari mainintaa:

1. Kävin tänään kirjastosta kasan elokuvia. Ainakin kymmenen.

2. Saattaa olla että joku päivä kirjoitan tänne Pilvikartastosta. En tiedä olenko ihan vielä valmis siihen.

3. My life extends far beyond the limitations of my being.

 

(Otin tämän kuvan joskus viime lokakuussa ja myöhästyin sen takia ranskanluennolta. Mutta katso nyt mitkä värit!)