Olen näköjään lääkkeistä niin pöllyssä että en ensin tajunnut miten pääsen kirjautumaan sisään. Se tuntui samalta kuin silloin kun unohtaa avaimet kotiin ja tajuaa sen vasta kotiovella.

En ole mitenkään suunnitellut tätä kirjoitusta. En muista, mitä kirjoitin eilen, joten on ei pelkästään mahdollista vaan sanoisinko jopa todennäköistä että kirjoitan samoista asioista. Ihan niin kuin siinä urbaanilegendassa, jossa jätkä vetää spiidiä jaksatakseen loppukokeet, päätyy kirjoittamaan esseevastauksen, jossa käyttää ainoastaan omaa nimeään.

Kävin tänään lounastreffeillä kahden ystävättäreni kanssa ja sitten vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Kului joitain tunteja, sitten oli treenit. Teimme paljon potkuja, ja niistä minä pidän. Olin oikein tyytyväinn treenin jälkeen ja päätin lähteä vielä juoksulenkille. En mennyt normaalia reittiäni (johon kuuluu 3-4 kilometrin pätkä metsässä), sillä jos sinne mennessäni oli hämärää. Menin vähän eri kautta. Kotiin tultuani vedin naamaan parit relaksantit, kävin suihkussa ja söin. Voi olla että Tenox tekee parhaillaan taikojaan, mutta on tosi hieno olo. Haluan uskoa että se johtuu askeesista. Aiemminnkin oeln huomanut, että kun treenaa paljon, lukee paljon ja syö jonkin verran ja nukkuu riittävästi niin sen pitäisi riittää. Aina tulee kuitenkin joitan häiriötekijöitä: voisin käyttää perjantain pänttäämiseen, mutta menenkin klubille katsomaan yhtä punkbändiä. Fuck art let's dance.

Mutta Thoreauta karkeasti lainaten ja kontekstista irrottaen sanon, että "halusin välttää sen havainnnon etten ollutkaan elänyt". Askeesi ja renesanssi-ihmiseksi pyrkiminen ovat asioita, jotka auttavat minua A. kunnioittamaan itseäni B. pääsemään tavoitteisiini. Sosiaalinen humputtelu ei ole sitä, mutta haluan, että minulla on joskus tarinoita kerrottavana. Tällä tavalla asiat tehtiin minun aikanani. Olikohan se nyt Way vai kuka joka sanoi, että jos me kuollessamme näemme elämän välähtävän vilauksessa ohi, on parempi varmistaa että se on hyvä pätkä.

Sammun ihan näillä hetkillä, joten pari mainintaa:

1. Kävin tänään kirjastosta kasan elokuvia. Ainakin kymmenen.

2. Saattaa olla että joku päivä kirjoitan tänne Pilvikartastosta. En tiedä olenko ihan vielä valmis siihen.

3. My life extends far beyond the limitations of my being.

 

(Otin tämän kuvan joskus viime lokakuussa ja myöhästyin sen takia ranskanluennolta. Mutta katso nyt mitkä värit!)